Reissun alkajaisiksi oli ohjelmassa Samba-tytön vieminen uuteen kotiin. Perjantaiaamuna hain Samban ja käytiin ensin eläinklinikalla ottamassa verinäyte kilpirauhastutkimusta varten. Vaikka Samban sijoitussopimus ei nyt enää uudessa kodissa jatkukaan, halusin kuitenkin hyödyntää tämänkin mahdollisuuden saada tietoa, kun kuitenkin on pentuesisaruksia tarkoitus käyttää jalostukseen. Eläinlääkäri kehui Samban avointa luonnetta ja muutenkin tyttö tuntui olevan hyvässä kunnossa. Samba ei ole tottunut matkustamaan autossa häkissä, mutta hyvin sujui kolmen ja puolen tunnin matka häkkimatkustajanakin, nukkui rauhallisesti koko matkan. Tutustuminen uuteen kotiin ja ympäristöön sekä uusiin omistajiin ja asuinkumppaniin, basenjipoika Wilssoniin, sujui hienosti. Aluksi Samba hieman ärähteli nuorelle herralle, mutta kun pääsivät sisätiloihin niin jo kohta alkoi riehakas leikki:-) Hyvillä mielin lähdin paluumatkalle. Onnea matkaan uuden perheenjäsenen kanssa Miika ja Christine!
Kuvassa Sambaa hieman vielä jännittää, että miten uuden kaverin kanssa olisi. Wilssonille oli heti kyllä selvää että leikiksi tässä laitetaan!
Lauantaina oli ohjelmassa Vaasan KV-koiranäyttely Botnia-hallissa. Tänä vuonna olin ilmoittanut ainoastaan Niilon (FIN MVA Dark Skies Catcher In The Rye). Tuomarina oli Jelena Kruus Virosta ja basenjeja oli paikalla 11 ilmoitetusta 9. Niilo esiintyi tapansa mukaan innokkaasti ja aika nappiin meni tulostenkin osalta; PU-2 sijoitus tuotti tällä kertaa ihka oikean Cacibin:-) Viime vuonna napattiin kaksi vara-Cacibia, joten kyllähän tuo kovasti mieltä lämmitti:-) Päivän ykkönen uroksissa ja rotunsa paras, oli junioriluokassa kilpaillut Wapenzi Kijakazi, onnittelut kasvattaja-omistajalle Minnalle! Palkintojen kanssa Niilo pääsi poseeraamaan vasta täällä kotosalla ja ilme tietenkin oli muikea kun kuvauksen kohteeksi pääsi=0)
Odotetuin tapahtuma oli varmasti sijoitustyttö Pegin (Heriaheri Harvest Moon) tapaaminen Sundomissa. Näitä pentuja en ole päässyt tapaamaan sen jälkeen kun Huminasta lähtivät, joten olihan tuo jo aikakin. Iloinen hännänvispaaja oli ovella heti vastassa ja Martta-emo tuli tietenkin myös vaatimaan osansa tervehdysruljanssista. Muuten on Martta pidättyväisempänä tainnut luovuttaa vieraiden vastaanottamisen nykyään enemmän tyttärelleen, mutta minä taidan olla edelleen erityistapaus:-) Pegi oli kasvanut paljon ja luustoa ja runkoa tytöllä tuntuu riittävän. Hampaat ovat alkaneet vaihtua ja pureskeluinto sen myötä on tietysti kova. Onneksi oli sallittua purtavaa paljon tarjolla. Harmittavan kylmä sää ulkona torpedoi kunnon kuvaussessiot ja sisäkuvatkaan eivät oikein onnistuneet. Toivottavasti uusi reissu Vaasaan ja Pegiä treenaamaan pian toteutuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti